Eka erän tunnelmia

Eka aamu Belgian lukaalissa alkoi sateisissa merkeissä. Päivänvalossa näki oikeasti että millanen näkymä meidän luukun ikkunasta on. Alakerrassa asuu ainakin yksi kissa ja koira joita me voitais välillä hoitaa kun on omia elättejä ikävä. Aamupalaksi oli tarjolla edellisenä iltana ostettuja safkoja. Salla sai kahvia ja se on tärkeintä, muuten muuttuu mörökölliksi. Täällä on aika vaihteleva sää joten lähtiessämme kaupungille sade lakkasi. Ajateltiin kävellä katteleen keskustaa niin näkee kuinka kauan matkassa menee. Oli helppo suunnistaa kun Anni on melkosen hyvä kartturi! Mää vaan viiletän perässä. Keskustassa on paljon nähtävää ja katteltavaa. Kierreltiin kaupoissa ja etittiin just niitä kuuluisia kotitossuja! Täällä kämpässä on aika kylmä niin onneks löydettiin sitten tosi luotettavat kumppanit jalkoja lämmittämään. Matkaan tarttui myös sateevarjot, jotka varmasti tulee tarpeeseen täällä. Räpsittiin kuvia kirkoista ja vanhoista rakennuksista joita näkyi Gentin keskustassa. Oli piristävää nähdä vihreää ruohoa ja auringon paiste.

Nuo ei oo sitten hampurilaisia vaan macarone-leivoksia... 

Kotikulmille saapuessamme oltais haluttu maistaa kuuluisia Belgialaisia ranskalaisia ranskisbaarissa meidän kämpän alakerrassa, mutta se olikin kiinni. Monet kaupat ja baarit menee täällä kiinni iltapäivällä pariksi tunniksi. Kävästiin sitten kaupassa täydentämässä muonavarastoa. Taas sai kirota kalliita hintoja lähikaupan kassalla kun kuitti pärähti käteen. Chillailtiin jonkun aikaa ja mentiin sitten hakemaan niitä ranuja. Ne ei kyllä olleet kalliita. Saatiin ihan koko rahan edestä mättöä. Ne huuhdotiin alas kirsikkaoluella. Harmi vain kun kämpästä ei löytynyt pullon aukasijaa, jolla pullo olisi saanut auki. Onneksi hätä keinot keksii! Kaavittiin korkki auki veittellä, siinä nimittäin oli sellanen viinipullon korkki. Maalattiin vähän naamaa ja oli tarkotus lähteä kuuntelemaan suomalaista jazz-musiikkia baariin. Seikkailtiin kaduilla ja yritettiin ettiä baaria jossa bändi esiintyy, mutta sitä ei oikein löytynyt. Belgialaiset miekkosetkin neuvo meitä ihan väärään suuntaan virne naamalla. Palattiin kotiin kylmissään ja vähän ehkä kiroiltiin. Kaivaiduttiin peiton alle kukkumaan.

Tänään torstaina tehtiin Ikean reissu, josta selviydyttiin tosi nopeasti ja vaivattomasti! Lippupappa raitiovaunun lippuautomaatilla auttoi meitä ostamaan oikeat liput ja neuvoi sitten pahaksi onneksemme väärään raitsikkaan. Onneksi huomattiin erehdys ja hypättiin pois kyydistä ja mentiin oikealle laiturille. Ikeaan on parin kilsan matka meidän asunnolta. Se on kolmikerroksinen ja sekava verrattuna Haaparannan ikeaan. Matkaan tarttui aika paljon kaikkea, esimerkiksi tyynyjä, SE PULLONAUKAISIJA, pyyhkeitä, tiskiharja, kynttilöitä, patalaput jne. Ikeassa kävellessä tuntui kuin olisi lähellä kotia, kun ruotsalainen tyyli näkyi siellä. Ostettiin myös näkkileipää ja ruotsalaista siideriä sekä vähän välipalaa ennen lähtöä. Maistettiin vohvelia joka maksoi 0,5 euroa ja oli muuten makkeeta! Nyt istuskellaan sohvalla uuden viltin päällä ja suunnitellaan iltaa. Tarkoituksena olisi käydä ostamassa puhelinkortit ja kävellä Lidliin halvempien ostosten perässä. Muut halpakaupat on aika kaukana meistä, niihin voidaan suunnistaa sitten kun saadaan pyörät alle.

Nyt on myös Suomen vieraille peitto ja tyynyjä ;)

-Salla

Saapuminen kohteeseen

Päätettiin perustaa blogi, vaikka eka vastusteltiinki ideaa kovasti! Ajateltiin kuitenki, että jos jotain kiinnostaa tietää mitä meille kuuluu, niin täältä sen voi kätevästi lukea. :)

Eli saavuttiin tänne Gentiin eilen illalla kuuden maissa. Oulussa oli lentokentällä rauhallista ja kone oli ajoissa. Tukholman päässä napattiin ruokaa nassuun, tuli nimittäin jo tuolla välillä näläkä. :) Brysseliin menevä kone oli myös ajallaan ja alkulento meni tosi hyvin, nukuttiin molemmat (tai Salla nuokku kyllä jo lahjakkaasti ekalla lennolla). Kauhun hetket koettiin kuitenki ku kone alko laskeutumaan: oli ihan kamala turbulenssi ja koko kone tärisi. Salla piti oksupussia sylissä ja niin näytti pitävän käytävän toisella puolella istuva nainenki. Muaki oksetti, mutta keskityin terapoimaan Sallaa ja jakelin neuvoja miten hengitellä ja kattoa maahan. Päästiin oksentamatta maan kamaralle ja Brysselin lentokentälle. Oltiin jo valmiiksi ihan tuskan hiessä, joten asiaa ei helepottanu se, että Brysselin lentokenttä oli kuin iso labyrintti. Seurattiin samalla lennolla kulkenutta naishenkilöä ja exit-kylttejä ja päästiin sitte matkatavaroitten tykö. Siitä pääsi suht kätevästi rautatieasemalle, jossa maksettiin verot junaan, go-passi meillä oli jo valmiiksi. Mää raahasin 23 kiloista laukkua pieniä portaita alas ja kirosin suomeksi ääneen koko ajan. Sallalla laukun kuljettaminen oli huomattavasi helpompaa. Päästiin kuitenki oikeelle raiteelle ja juna saapukin pian. Ongelmaksi muodustu kuitenki se, ettei tiietty oliko se oikea juna koska se saapui ilmotettua aikaa sen verran aikasemmin. Kyseltiin varmaan viideltä eri ihmiseltä meneekö juna Gentiin, mutta kaikki vaan kohautteli olkiaan eikä tienny mistään mitään. Noustiin kuitenki junaan, joka oli aika vanha, haiseva ja täynnä ihmisiä! Kukaan ei väistäny ja kaikki istu niin leveästi penkeillänsä ettei mihinkään väliin mahtunu. Päätin sitte soveltaa Pekingissä oppimaani menetelmää ja tunkea meidät johonki väliin istumaan. Vieressä istu sopivasti kiinalainen mies joka tuntu olevan ainoa joka ymmärtää tilanteen ja autto laukkujen kanssa. Päästiin lopulta Gentiin mutta ongelmat ei siihen loppunu: meijän piti tulla pieniä kapeita portaita alas sen mun jumalattoman painavan laukun kans ja vettä sato kaatamalla. Laitettiin junasta meidän vuokraisännälle viestiä tulla vastaan, mutta kappas, ketään ei ollu vastassa! Laitettiin uudestaan viestiä että ollaan täällä starbucksin vieressä ja tuntomerkit, mutta herra ei vastaa. Pienen odottelun jälkeen soitettiin sille ja kerto olevansa tulossa. "I´m on my way! No worries! Come to the taxi area!" Kohta se pyyhelsikin rautatieaukiolle jollaki pikku kotturalla ja ojenteli hymyillen kättään. Niinku tiiettiinki, meidän asunto on käytännössä rautatieaukiolla, joten käveltiin kämpälle. Päästiin sisälle ja huokastiin helpotuksesta, me ollaan perillä! Vuokraisukki jutteli mukavia ja opasti ympäri asuntoa. Vierähti tovi, ja kello oli kahtakymmentä vaille 8. Kysyin sitte ruokakauppojen aukioloaikaa, ja se totes että kasilta menee suurin osa kiinni. Sitte se kysy, tarvitaanko ruokaa, ja me siihen että joo, ei meillä oo mitään. "Okay we go now, hurry!" Seuraavassa hetkessä ajeltiin sillä pikkukotturalla ympäri Gentiä johonki kauppaan, jossa se sano "you have ten minutes!" ja me juostiin kärryjen kans ja yritettiin ettiä epätoivosesti jotain iltapalaa. Vuokraisukki autto löytämään asioita hymy huulilla, aika herttanen ukko. Sitte ajeltiin kotia kohti ja samalle se opasti ja näytti paikkoja, kuten pesulan, paikan mistä saa liittymän sen pakistanilaiselta kaverilta, ranskalaisravintolan ja lähikaupan. Sitte tehtiin vielä vuokrasopparit ja maksettiin vuokra ja se jatko opastamista esim. täkäläisestä kierrätyksestä. Vuokraisukin lähdettyä istahdettiin alas ja huokastiin helpotuksesta: me ollaan täällä, jes! Uni tuli äkkiä kotiin soiton jälkeen ja Sallalle tuli heti niin kotoisa olo, että luuli minua yöllä poikakaverikseen. :D Onneksi se jäi luuloksi kuitenki. Nukutaan siis parisängyssä, saman peiton alla! Onhan se aika kotoisaa!

- Anni